Mikä on FSHD?
FSHD eli fasio-skapulo-humeraalinen lihasdystrofia on neuromuskulaarisairauksiin ja lihasdystrofioihin kuuluva harvinaissairaus. Kuten muutkin lihasdystrofiat, FSHD on etenevä sairaus, joka korvaa tahdonalaisten eli luurankolihasten lihassäikeitä joko rasva- tai sidekudoksella. Sairauteen ei ole vielä olemassa parannuskeinoa tai erityistä hoitomenetelmää, mutta lähitulevaisuudessa siintää paljon mahdollisuuksia, ja tällä hetkellä yli 20 lääkeyhtiötä kehittää sairauteen hoitomenetelmiä.
FSHD:n kaikkein tyypillisin piirre on oireiden epäsymmetrisyys. Se ei etene tasaisesti vaan etenevät ja tasaiset vaiheet ovat tyypillisiä. Sairaus on saanut nimensä tyypillisistä oireista: facio eli kasvot, scapulo eli lapaluu ja humerus eli olkavarsi. Nimestään huolimatta sairauden tyypilliset oireet eivät kuitenkaan rajoitu näihin kehonosiin.
FSHD on vakavuusasteeltaan erittäin vaihteleva. FSHD vaihtelee lähes oireettomasta vakavaoireiseen, ja sairauden vakavuusasteen vaihtelu on erittäin suurta jopa perheen sisällä.
Vaikka mahdollisten oireiden kirjo on laaja, oireet voivat olla myös hyvin lievät. Jopa olemattoman lievät niin, ettei henkilö edes huomaa sairastavansa. Kaikki yleisimmätkään oireet eivät ilmaannu jokaiselle FSHD-potilaalle.
Sairauden puhkeamisikä vaihtelee varhaislapsuudesta myöhäiseen aikuisikään, mikä on muihin sairauksiin verrattuna poikkeuksellisen pitkä liukuma. Tyypillisintä on ensioireiden ilmeneminen lapsuudessa tai teini-iässä, ja suurimmalla osalla potilaista sairaus on puhjennut 20 ikävuoteen mennessä. Puhkeamisikä ei suoraan korreloi sairauden vakavuusasteen kanssa, mutta yleensä mitä aiemmin sairaus on puhjennut, sitä vakavammat ovat oireet – ei kuitenkaan läheskään aina. Sairaus onkin jokaisella erilainen oireiltaan, vakavuusasteeltaan ja puhkeamisiältään.
FSHD:ta voivat sairastaa sekä miehet että naiset. Minkäänlaista maantieteellistä jakaumaa ei FSHD:ssa ole vaan sairauden esiintyvyys on tasaista eri puolilla maailmaa, kuten myös sukupuolten välillä. Maailmanlaajuisesti FSHD:ta sairastavia on useimpien arvioiden mukaan vajaa miljoona. Suomessa tautia sairastavia on muutama sata.
Tyypilliset oireet
Sairauden tyypillinen ensioire on lapaluun siirotus. Se tarkoittaa, että lapaluuta normaalisti paikallaan pitävät lihakset ovat heikentyneet, jolloin olkapää työntyy eteen ja lapaluu pistää selän puolelta ulos, jolloin käden nostamis- ja levittämiskyky heikkenee. Lapaluun siirotus tai sirotus voi maallikon silmään vaikuttaa sijoiltaan olevalta olkapäältä. Siirotus voi olla myös hermoperäisestä vauriosta johtuvaa, jolloin se paranee levolla ja fysioterapialla. Joka tapauksessa lapaluun siirottaessa on syytä hakeutua lääkäriin ja fysioterapiaan. Vaikka siirotus on tyypillinen ensioire, sairaus voi kuitenkin alkaa millä tahansa oireella.
Kasvojen lihasten heikkeneminen voi aiheuttaa monenlaisia oireita. Silmäluomet eivät välttämättä sulkeudu täysin nukkuessa. Huulet voivat olla heikot tai ns. vinot huulet tai ei pysty viheltämään. Hymyily voi olla vaikeampaa tai ei pysty ollenkaan hymyilemään.
Vatsalihasten rappeuma voi aiheuttaa selkärangan muodon muuttumista ja johtaa skolioosiin ja lordoosiin. Oireita voi ilmetä jalkojen lihaksissa kauttaaltaan. Polven taittuminen taaksepäin kävellessä on yksi tyypillisistä oireista. Nilkan koukistajan heikkeneminen voi johtaa ns. roikkunilkkaan. Jalkojen lihasten epäsymmetrinen rappeuma voi johtaa heikentyneeseen tasapainoon ja kaatumisiin. Olkavarren lihasten rappeuma voi johtaa kyynerpään koukistamiskyvyn heikkenemiseen. Sen sijaan ranteen lihakset säästyvät melkein aina. Ranne voikin moesti olla hauista paksumpi. Kipu on tyypillistä, mutta monilla potilailla ei merkittävää kipua ole varsinkaan lievemmissä tapauksissa.
Väsymys on tyypillinen oire FSHD:ssa, ja väsymyksen aste saattaa vaihdella päivästä toiseen. Muita mahdollisia oireita vakavimmissa sairaustapauksissa voivat olla uniongelmat, nielemisvaikeudet, tiettyjen ääneteiden lausumisen vaikues, virtsa- ja suolisto-oireet, verkkokalvon rappeuma, korkeiden äänien kuulon heikentymä ja hengenahdistuskohtaukset (vain 1 %). FSHD voi myös aiheuttaa sydämen vähäistä tai merkittävämpää epänormaalia toimintaa. Unihengitys on myös syytä tutkia vaikeissa sairaustapauksissa.
Vaikka FSHD voi aiheuttaa monenlaisia ja myös ei-lihasoireita, FSHD ei vaikuta aivojen toimintaan eikä lähtökohtaisesti lyhennä elinikää.
Geneettinen tausta
Kuten monet muutkin harvinaissairaudet FSHD on monogeeninen eli yksittäisen geneettisen mutaation aiheuttama. Geenivirheitä eli mutaatioita on jokaisella. Monet niistä ovat vaarattomia tai jopa hyödyllisiä, mutta joskus ne aiheuttavat sairauden.
Tunnetaan kaksi eri geenivirhettä, jotka aiheuttavat saman sairauden. FSHD1-geeni on selkeästi yleisempi ja sitä kantaa 95 % FSHD-potilaista. FSHD2-geeniä kantaa vain 2 %, ja lopuilla 3 %:lla sairauden aiheuttavaa geeniä ei tunneta. Sen sijaan esim. Limb-girdle lihasdystrofiasta tunnetaan 15 eri varianttia. FSHD:ta pidetään kaikista tunnetuista sairauksista geneettisesti ehkä kaikkein monimutkaisimpana. Monesti FSHD-geenitestissä ei saada selkeää vastausta ja tulosten tulkinta on ennemmin tutkijan kuin lääkärin heiniä.
FSHD on autosomaalisesti dominantisti periytyvä. Se tarkoittaa, että geenin periytymisen todennäköisyys on 50 % jokaisen lapsen kohdalla. Kuitenkaan joistain tuntemattomista syistä 30 prosentilla geeninkantajista sairaus ei koskaan puhkea, mikä mahdollistaa sairauden hyppimisen sukupolvien yli dominantista periytymisestä huolimatta.
Miten FSHD toimii geneettisellä tasolla? Muihin lihasdystrofioihin verrattuna kyse ei ole lihasproteiinin tuotannon puutteesta vaan myrkyllisestä lihasproteiinista, joka saa lopulta aikaan lihassäikeiden korvautumisen ja lihasten heikkenemisen. Muut dystrofiat etenevät tasaisesti ja symmetrisesti.
FSHD1:n aiheuttama geeni sijaitsee kromosomin 4 subtelomeerisellä alueella eli kromosomin kärjen melko lopussa, jossa D4Z4-alueella sijaitsee geeni nimeltä DUX4 (Double Homeobox 4). DUX4 on siitä erikoinen geeni, että se on alkion kehityksen kannalta olennaisen tärkeä geeni siinä vaiheessa, kun alkio jakautuu nelisoluisesta kahdeksansoluiseksi. Sikiökauden jälkeen geeni on normaalisti inaktiivinen eli sammuksissa. FSHD1:ssä geeni on kuitenkin liian lyhyt, jolloin geeni on aktiivinen ja aiheuttaakin myrkyllisen lihasproteiinin tuotannon.
Geenin pituuden yksikkönä käytetään yksikköjä kiloemäs (kb) tai yksikkö. FSHD1:ssä geenin pituus on 1-10 yksikköä (0-39 kb), kun taas normaaliväestössä se on 8-150 (31-500 kb). Alueella 8-10 (31-38 kb) on harmaa alue, jolla on limittäin sekä normaaliväestöä että FSHD-potilaita, eikä aina ole selvää kumpaan kuuluu. 30 %:a, joilla sairaus ei puhkea, ovat enimmäkseen tällä alueella mutta myös alle 8 yksikön alueella.
FSHD2-geeni sijaitsee kromosomissa 16. SMCHD1-geeni. On mahdollista, että potilaalla on sekä FSHD1 että FSHD2 geenit. Tämä on harvinaista, mutta yleensä se tarkoittaa vakavampia oireita. Siksi geenitestissä on syytä tutkia sekä FSHD1- että FSHD2-geenit.
Sairauden aiheuttama geeni voi olla joko peritty tai uusi spontaani mutaatio, kuten noin 30 %:lla FSHD:ta sairastavista. Vaikka henkilö olisi sukunsa ensimmäinen, jolla on oireita, monesti suvusta voi löytyä oireettomia geenin kantajia.